keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Blogi nukkunut talviunta tosissaan

Klaudian talossa kaikki on hyvin ja Nevalaisen perhe remontoi sekä sisustaa omaa kotiaan hyvin ahkerasti. Ainoa joka on laiskotellut eli nykysanalla kotvaillut, on blogin kirjoittaja. Nevalaisten rintamamiestalo saapui postissa jo viime marraskuussa. Jorma Havian rakentama talo numero 86 oli unelman täyttymys! Kiitos vain Jorma! Talon rakentamista voi seurata Jorman blogissa http://nukketalo.blogspot.com/

Tästä muistosta kaikki alkoi


Harmiksi talo oli särkynyt lähetyksen aikana ja on vaatinut remonttia jos jonkinlaista. Pahin vaurio eli seinän rikkoutuminen on korjattu ja päästään pian korjaamaan kuistia, joka myös kärsi huolimattomasta kuljetuksesta. Samalla olen maalaillut ja tapetoinut sekä rakentanut ikkunoita ja sisäovia oman leipätyön ohessa, joka välillä tuntuu vievän kaikki mehut.

Palkkatyö sekä mahdollistaa, että hidastaa hyviä harrastuksia, mälsää. Mutta oikeasti, pitäähän sitä toki tehdä välillä muutakin kuin istua sormet ja naama liimassa. Työt, kotihommat 1:1 koossa, koira ja itsestä sekä läheisistä huolehtiminen ovat tärkeitä asioita elämässä myös.

Harmitti valtavasti, kun näin tämän.

Kuistin harjakin oli hajalla

Eikun töihin...

Tässä talo alkuperäisenä, kuisti odottaa vielä korjausta.


Mietin tässä jo välillä, että pitääkö rintamamiestalolle tehdä oma blogi, mutta tämä taitaa olla ihan hyvä alusta ja onpahan täällä jo tarinaa siitä, miten kaikki alkoi. Itse olen sellainen nukkisharrastelija, että rönsyilen ja sekin voi aiheuttaa omat haasteensa harrastukseen ja jaksamiseen. Olen nimittäin harrastuksen myötä kiinnostunut myös muista nukeista ja leluista, lähinnä vanhemmista -retrotyylisistä. Joten olkoon blogin nimi Nukkekotitarinoita jatkossakin, vaikka aiheet saattavat välillä liippaista jotain muutakin juttua.
 Tältä uudelta vuodelta toivon, että ymmärtäisin kirjoittaa myös nukkisaiheisista retkistä ja joitain ohjeita ylös, sillä eihän elämä pääty yhteen rintamamiestaloon! Toivottavasti saan puuhata harrastuksen parissa monipuolisesti pitkään ja eiväthän kodit ole ikinä valmiita! Klaudiankin talossa ja puutarhassa olisi vielä vaikka mitä tekemistä...

Ikkunat samalla alkuun...

Neppis teki vintille jo oman tukikohdan...
Eteisestä katsottuna. Väliseinä ei ole vielä kunnolla kiinni.

Pieni kylpyhuone tulee alakertaan. Päivin antamasta lipastosta suunnittelen paikkaa altaalle, sellainen näkyy olevan muotia...



Etuseinän ikkuna ja tapetoitu seinä. 

Heike-äiti istuu tyttärelle ajatellussa huoneessa ja miettii sisustusta...

Ninnukka eli Annukka sisko pääsee Neppiksen seuraksi tämän huoneeseen. Nämä sisarukset eivät riitele tilasta.

Mitähän Ukko Nevalainen tässä mittaa? Et kai suunnittele yläkertaan vessaa?

Nukkekotiharrastus on parasta yhdessä. Perheeltä ja ystäviltä on tullut apua, neuvoja ja ideoita. Kiitos niistä.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Pitkästä aikaa

Klaudian talo on täyttynyt niin tavaroista kuin asukkaistakin. Nevalaisen perhe asustaa Klaudian kanssa, siihen saakka, kunnes oma rintamamiestalo valmistuu. Ja näillä näkymin se valmistuu pian, jo  mahdollisesti ensi viikoksi. http://nukketalo.blogspot.com/ linkistä voi seurata Jorma Havian blogista talo numero 86 valmistumista.

Klaudialle pitäisi tehdä lisää valaisimia, tauluja seinille, kylpyhuonetta pitäisi sisustaa lisää ja se kirjahyllykin olisi paikallaan. Aitoa valaistusta en varmaan tänä vuonna Klaudian taloon saa, mutta ehkä ensi vuonna. Uuden talon hankkiminen alkaa jo hieman jännittää. Minun pitää raivata sille tilaa tähän 1:1 talon remppa-römppä kaaoksen keskelle. Sitten sen sisustaminen ja kalustaminen on mukavampaa.

Itse tehdyt kiireet ja väsymykset ovat pitäneet minut poissa blogin kirjoittamisesta, mutta jospa tämä nyt vähän tästä vilkastuu. Tässä kuvia Klaudian huushollista.

Tässä ovat pariskunta Nevalainen. Isäntä on nimeltään Ukko ja rouvan nimi on Heike, vaikka suunnittelin suomalaista nimeä. Perheessä, jossa kaikki tietävät harrastuksestasi, satelee kommentteja mm. nimistä ja tarinoista.


Työhuoneeseen on tullut lamppuja.

Oijoi, kun pitäisi saada seinille täytettä.

Klaudian kamarissa on mukava tunnelma, tauluja ja kaappiin vaatteita lisää.

Pullantuoksuisessa keittiössä on kuitenkin siistiä.

Kukaan ei ole kerennyt perkaamaan kanttarellisatoa. Taulut seiniltä, sekä vaatteet ja saappaat puuttuvat.

Perhe Nevalainen Klaudian pienessä salissa. Tytär Niina ja poika Neppis ovat noin 10-14-vuotiaita.

Kun sais porukalle kengät talveksi...

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Keittiössä ja muualla talossa

Klaudian kotiin on saatu uusia huonekaluja ja tekstiilejä (kiitos Päivi tilkuista, niille on ollut käyttöä). Paljon puuttuu vielä, mutta eihän nukketalot ole koskaan aivan valmiita. Olen saanut tehtyä uusia huonekaluja, astioita ja kirjoja. Keittiö ja makuuhuone ovat edellisten tarkastelujen jälkeen menneet uusiksi.

Keittiöön on saatu talon henkeen sopiva kiinteä kalustus tiskauspisteineen ja säilytyskalusteineen. Pöytä syntyi pienestä levynpalasesta ja pyöreistä askartelutikuista. Tuolit Nukkekoti-lehdestä löytyneen ohjeen mukaan, hieman mukaellen selkänojaa...Kakun tein Päivin kanssa erään kerran. Nyt sitä kuolaa pari tyyppiä.

Kirjasto/työhuone ilman kirjahyllyä, pari koirakirjaa valmiina, Päivin kanssa tehtyjä. Kiikun ohje löytyi Nukkekoti-lehdestä. Matto mielessä, jalkavalaisin, käsityövakka penkille, työpöydälle kirjoitusalustaa ja tarvikkeita, mahdollisesti kirjoituskone. Tauluja. Tuo Nukkumatti tehtiin Päivin luona askarrellessa, pylväsjalkana siinä on lankarulla.

Kirjat vielä työpöydällä

Yläkertaan syntyi tukeva kaide, karjalaiseen rehevään tyyliin käytetty kirkkaita värejä.

Makuuhuone meni uusiksi, parivuoteen tilalla sinkkusänky ja ihanat tekstiilit (Päiviltä osa). Kesäisessä karamellikammarissa saa hyvä unet. Makuuhuoneesta puuttuu vaikka mitä: valmisteilla roteva vaatekaappi, jossa sisällä pukeutumispöytä naisellisine hilpetööreineen. Lamppuja ja muuta rekvisiittaa tarvitaan myös.

Jumalanäidin ikonin alla sopiva kulmahylly, siellä vanhaa kirjallisuutta -jopa henkevää. Lampukka työnalla, samoin listat.

Salin kalusteet ja teepöytä

Kokonaisuudessaan, vasemmalle jää eteinen -joka vaiheessa. Sohva on itsekehittelemä parista tulitikkuaskista ja puupahvista, tuolin ohje oli Nukkekoti-lehdessä. Matto Päivin tilkkuvarastosta, kiitos vain.

Kylppäri on kehittynyt, mutta "kaakeli" kupruilee. Mietin, liimaanko paperin ensin kartongille ja vältän moisen. Verhot, pyyhkeet ja peseytymistarvikkeet puuttuvat vielä...


Parasta nukkisaskartelussa on innovointi ja yhdessä tekeminen, ja taas uudelleen asioiden pyörittely ja oppiminen. Vaikka oppimisensakin voi unohtaa ja sitten taas uudelleen hokasta.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Rintamamiestalon suunnittelua






Olen piirtänyt floorplanner ohjelmalla haaveilemani rintamamiesnukketalon pohjapiirustusta. Talon pohjaratkaisu pohjautuu mummolan taloon. Yläkerrassa päänvaivaa ja muistivaikeuksia aiheutti vessan paikka, joka aina on rintamamiestaloissa hormin vieressä. Vessaksi tarkoitettu tila ja komero purettiin aikoinaan pois, koska haluttiin toisellekin makuuhuoneelle oma sisäänkäynti. Paloturvallisuudella oli varmasti asian kanssa jotain tekemistä, mutta myös sillä, että toinen sisävessa koettiin turhana. Itse toivon sitä nukketalooni, koska aikoinaan ukki niin haaveili. Sitä en tiedä, kuinka todenperäisiä haaveilut olivat, koska järvenjättömaalle rakennettuun taloon noin kattavan viemäröinnin kunnollinen rakentaminen olisi voinut olla hankalaa? Myöhemmin 80-luvun lopulla taloon rakennettiin saunasiipi ja sen viemäröinti olikin jo sitten toinen juttu.

Mietin tuota kuistia vielä, että millainenkohan katto siihen tulee, jos sisäänkäynti on sivussa? Tämä on ainut kohta, joka ei pohjaudu todellisuudelle, vaan minusta tuollainen kuisti olisi vain niin hauska.




Mietin myös minkä väriset olivat mummolan ikkunalaudat. Ehkä ne olivat okran väriset, kermanvaalea talo ja okran väriset ikkunalaudat. Myöhemmin tultaessa 90-luvulle, ne maalattiin beigeksi. 

Saa nähdä missä aikataulussa talo valmistuu ja millainen siitä loppujen lopuksi tulee. Talon suunnittelu on herättänyt paljon muistoja ja nytkin huomasin yhden asian, kun katsoin tuota kuvaa mummolasta, siitähän on siirretty palotikkaat jonnekin muualle, kuin yläkerran ikkunan alle...ehkä ne ovat toisella puolen, kun yläkerran peräkamariin on nyt oma sisäänkäynti...




keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kevätkiireitä

Odotin tälle päivälle virkistävää sadetta, mutta sitä ei tullut. Ilmat on olleet tosi lämpimiä ja olo oli aamusta lähtien vetelä. Yritin 1:1 elämän puutarhahommia, mutta totesin nopeasti, ettei tänään. Sisällä nukkispuuhat tuli mieleen, etenkin makuuhuoneen vaatekaappi. Siihen ei ollut vielä sopivaa materiaalia tarpeeksi ja päätin tehdä olohuoneen ikonin alle kulmakaapin. Se on nyt maalausta vaille valmis.



Iltapäivällä, vaikka oli tuskastuttavan kuuma, piti lähteä tarvikeostoksille.



Helatorstaina teimme Päivin kanssa kukkia. Tuon kasvatuslaatikon tein jäätelötikuista. Värjätty materiaali käyttäytyi näin hempeästi, kun sitä valkoisella akryylimaalilla maalasi.



Jäätelötikuista on tänään askarreltu sitten taimipöytäkin Klaudian kasvihuoneelle. Pintaan pyrin saamaan kuluneisuutta raaputtamalla vielä kosteaa maalia ja hiomalla hiomapaperilla kuivunutta maalipintaa. Klaudia tahtoi hieman kuninkaallista tunnelmaa prinssi Harryn ja Meghan-neidin tulevien häiden takia. 


Kiireinen puutarhuri on tullut yöpuvussa valmistamaan kimppuja kevään juhliin. Ilta-aurinko alkaa laskea. Kasvihuoneella on paljon tekemistä: lattia pitää saada jotenkin aidommaksi ja kukkia tietenkin lisää ja paljon! Myös puutarhuri tarvitsee vaatteet, kuka sitä nyt yöpaidassa työpaikallaan kekkuloi. 


Oikeasti kasvihuone on lyhty, jonka mieheni osti, kun halvalla sai.


Makuuhuone ja alakerran keittiö ovat saaneet uuden lattiapinnan. Yölipasto on myös uusi. Huone tarvitsee vaatekaapin (ja sinne vaatteita!), sekä listat. Verhot haluan tehdä uudelleen. Valaisimet ja pienet yksityiskohdat puuttuvat myös.


Kylppärin lattialaatat on saumattu. Seinät pitäisi "kaakeloida" myös. Käytän kylpyhuoneeseen sopivaa paperia, löysin sellaista tänään. Kevätkiireet jatkuvat.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Klaudian koti

Ensimmäinen nukkisprojektini sitten lapsuuden, jolloin minulla oli perus Lundby. Sittemmin Lundbyn kohtalo oli kurja, kun ymmärtämättömät lapset kohtelivat sitä kaltoin. Perin nykyisen nukkekodin tyttäreltäni, joka on "olevinaan" kasvanut siitä ohi. Voi olla, että se kiinnostaa häntä jonakin päivänä taas uudelleen ja minun on siitä sitten hänen riemukseen luovuttava. Sen verran kivaa nukkistelu on kuitenkin ollut, että en aio ihan vähällä luovuttaa ja haaveissa onkin pikkuisen isompi talo, ehkä jopa tämän vuoden syksyllä.

Puisissa nukketaloissa minua viehättää tunnelma, lämpö ja se, että ne on tehty aitona käsityönä. Tämän talon ovat tehneet vanhempani lapsenlapselleen. Itse aion kunnioittaa itsetekemistä jatkamalla väkertämisen perinnettä ja säilyttämällä asioita, joita vanhempani ovat taloon tehneet tai hankkineet. Talossa asuu Klaudia Räme, puutarhuri ja kirjailija, jolla on kaksi kissaa sekä pieni koira. Hän on ehta karjalaisneiti, jolle karjalaiset ja ortodoksiset perinteet ovat tärkeitä. Klaudia nukkena on tavallinen pieni muovinen nukke, jolle päätin tarjota kodin. Nukke maksoi 20 senttiä kirpputorilla ja ehkä hän ei ole aivan sitä mitä nukkisharrastaja nukelta toivoo: jalat eivät taivu polvista ja istuminen on siksi mahdotonta. Kasvot ovat lapsekkaat, mutta kiltit ja haluan vaalia talon tunnelmaa nukkekotina, jolla joku on joskus leikkinyt.

Olen jo tapetoinut huoneita, osan menestyksekkäästi, osasta tulee pinkopahvitunnelma mieleen. Muutamia huonekalujakin olen saanut aikaiseksi ja opettelen koko ajan lisää. Kylpyhuonekaluston ostin valmiina, sillä se oli niin söpö. Teen aika paljon kierrätysmateriaalista ja kun siirryn seuraavaan nukkisprojektiin haluan sen seuraavan mukanani. Todennäköisesti seuraavaan taloon haluan enempi aitoutta ja pienoismallimaisuutta. Nyt päästän Klaudian esittelemään kotiaan:

Klaudian kamari on romanttinen ja sitä hallitsee jo muhkea vuode. Huoneesta puuttuvat vielä pieni lipasto ja vaatekaappi. Kissat Appelsiini ja Herttua asuvat yläkerrassa. Kallisarvoinen ikoni on tuotu remontilta turvaan. Makuuhuoneessa ei ole vielä lattiapäällystystä ja listatkin puuttuvat. Klaudian kannattaisi laittaa tossut jalkaan.

Klaudia kertoo seuraavaksi työhuoneestaan. Talon yläkerran ikkunat ovat pienet ja tässä huoneessa ei ole vielä edes verhoja. Työpöytä odottaa jyhkeänä parikseen hyvää työtuolia. Klaudia näyttää kuinka vaarallinen portaikon suu on, siihen täytyy saada kaide. Tähän huoneeseen tulee kirjahylly ja lukunurkka.

Keittiössä pärjää juuri ja juuri remontin ajan. Hellalla on jo teevedet keitetty. Pöytä tarvitsee tuolit seurakseen.

Tässä näet Klaudian pienen ystävän Tessun. Se on valloittanut alakerran, koska portaat ovat aika jyrkät koirille. Tila jakautuu eteiseen, jossa seinillä on mehevä väri ja olohuoneeseen, jonka nurkkaan tulee aito ikoninurkkaus. Olis timpurille töitä...

Kylpyhuoneessa odottaa lattialaatojen saumaus, seinien kaakelointi ja monta pientä asiaa, jotka tekevät kylpyhetkistä miellyttäviä. Kylpyhuoneen kalusteet ostin valmiina, koska ne olivat nii ihanat.

Kyllä se on nyt lähdettävä nukkumaan, että jaksaa aamulla palata remontin ääreen.

Tässä vielä koko talo....